keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kapuloita rattaisiin

1700- ja 1800-luvuilla Vaalan ja Paltamon alueella ei ollut paljon teitä. Vesitse liikuttiin niin paljon kuin mahdollista, mutta maalla liikkuessa käytettiin polkuja. Polut pyrkivät kiertämään suuret vaarat ja suot, mutta koska soita on niin paljon ne jouduttiin usein ylittämään suoraan pitkospuita tai kapulateitä  pitkin.

Vanhat polut on merkitty karttoihin katkoviivalla. Pitkospuut on merkitty ”sikssak-viivoilla”, jossa seuraava viiva alkaa keskeltä edellistä viivaa. Esimerkki tästä alla. Kapulatie on merkitty lyhyillä poikittaisilla viivoilla.

Kartassa polkua ja suon poikki kulkevia pitkospuita. Kartta: Maanmittauslaitos, Vanhat painetut kartat: kartta 342311, vuodelta 1951

Samuli Paulaharju kertoo Kainuun mailta. Kansantietoutta Kajaanin kulmilta –kirjassa (1958), että porrastettu Papintie (porrastettu siksi, että pappi pystyi sitä mustilla kengillä kulkemaan) kulki Jaalangan Polvijärveltä Otermalle. 

”Puolivälissä taivalta oli Istumakivenkangas, jossa oli kivistä tehty ’rouvastin istuin’ ja sen vieressä suuri kuiva honka, mihin ’kaikki herrat olivat leikanneet puumerkkinsä ja vuosiluvun’” (Paulaharju 1958:22)

Istumakivenkangas löytyy nykyisistäkin peruskartoista. Oterma on kankaasta pohjoiseen ja Polvijärvi kaakkoon, joten polku on todennäköisesti kulkenut suunnilleen pohjois-eteläsuuntaisesti tai luode-kaakkosuuntaisesti. Polku alkoi kiinnostaa minua erityisesti, kun sain Kajaanin Metsähallituksen työntekijältä tiedon, että kankaan eteläpuoleisella suolla on säilynyt pätkä jonkinlaista kapulatietä tai pitkospuutietä. 
1970-luvun kartassa Istumankivenkankaalle ei ollut merkitty polkuja.  Vuoden 1942 kartassa Istumakivenkangas on hieman vaikeasti hahmotettavissa, mutta alueen poikki kulkee jonkinlainen polku.

Kartta: Talouskartta Vaalan hoitoalueesta. 6. Karttalehti.  Tehty Metsähallituksessa v. 1942. Kansallisarkisto

Maastossa puujäänteiden löytäminen vaati ahkeraa tamppaamista, jotta onnistui erottamaan kengän alla jatkuvan puurakenteen erillisistä kaatuneista puunrungoista ja oksista. Puurakenne kuitenkin löytyi. Se oli lähes täysin kadonnut aluskasvillisuuden ja humuskerroksen alle. Tunnustelemalla voisi päätellä, että kysymys on pitkospuista, joissa lyhyiden poikittaispuiden päälle on laitettu vierekkäin kaksi pitkää puunrunkoa. Kapuloita ei rakenteessa ainakaan tuntunut.


Puurakenne kulkee kuvassa oikealla, jäkälämuodostelman alla. Kuva: Riikka Mustonen/ Metsähalllitus

Vain muutamia puurakenteita oli näkyvissä. Kuva: Riikka Mustonen/ Metsähallitus


Havaittu pätkä pitkospuita nykykartalla. Kartta: © Metsähallitus 2008, © Maanmittauslaitos 1/MML/08



Löydetty tienpätkä oli suurinpiirtein pohjois-eteläsuuntainen. Onko sillä mitään tekemistä ns. Papintien kanssa?  Siitä ei ole tietoa. Tieto Papintiestä on liian epämääräinen ja vanhat kartat liian tulkinnallisia. Reittejä on voinut olla lukuisia eri suuntiin ja vaikka puu säilyykin melko hyvin hapettomissa oloissa suon sisällä, voivat löydetyt pitkokset olla paljon nuorempia. Paikalla on kuitenkin hieno historia, joka on onneksi säilynyt sen nimessä.

- Riikka 

Kun sota saapui Enontekiölle

Lapin sota alkoi syyskuussa 1944. Enontekiölle saksalaisjoukot vetäytyivät Yli-Muonion taistelun jälkeen 3.11.1944. Erillinen pataljoona 21.4. Komppanian sotapäiväkirjassa lukee 3.11.1944 seuraavasti: 
 
                 Eteneminen jatkui Sonkajärvelle missä viholl. viivytysjoukot puolustautuivat.

Inventoidessa maastossa havaittiin yli neljäkymmentä poteroa Sonkajärven ja Muoniontien välisellä kannaksella, missä oletettavasti saksalaisten viivytysjoukot ovat ottaneet suomalaiset vastaan. Pian saksalaiset siirtyivät pohjoisemmaksi, ja kun 6.11. rintamavastuun otti Jalkaväkirykmentti 3 (ent, Jalkaväkirykmentti 8) saksalaiset ovat olleet Palojoensuu-Muotkajärvi linjalla, jossa heillä on ollut viivytysasema. Suomalaiset asettuivat oletettavasti Äijäjoen pohjoispuolelle, noin 4 kilometriä etelään saksalaisten linjoista. 

Kartta saksalaisten alkuperäisestä vetäytymissuunnitelmasta, viivytysasemista ja pääpuolustusasemista. Palojoensuu-Muotkajärvi- viivytysasema on merkitty karttaan punaisella ympyrällä. Alkuperäinen kartta: Kulju, Mika. Lapin sota 1944-1945, s.41

Tämän kesän inventoinnissa kartoitettiin yksi saksalaisten viivytyslinjan asema sen koillispäästä Hetantien varresta. Etelälahdenvaaralla oli yli sata saksalaisten majoitus- ja telttakorsua sekä suuria korsuja ajoneuvoja varten. Lisäksi löytyi tähystyspuita, poteroita ja juoksuhautaa 1,5 kilometriä. 


Hyvin säilynyt saksalaisten rakentama puinen korsu.

Lapin sotaa käytiin talvella, joten kamina oli ehdoton kenttävaruste. Tässä kamina vielä paikallaan korsun nurkassa.

Saksalaisten tähystyspuu.

Sotilaan vai sotavangin? Mitähän tapahtui tämän kengän omistajalle?

Juoksuhautaa Etelälahdenvaaran laidalta.

Suomalaiset olivat altavastaajina saksalaisten hyvin varusteltuja puolustusasemia vastaan. Suomalaisten joukkojen huolto oli myös hankala hoitaa räjäytettyjen siltojen, huonojen tieyhteyksien ja miinojen takia. Lisäksi suomalaisten täytyi marraskuusta alkaen jakuvasti kotiuttaa vanhempia ikäluokkia rauhansopimuksen mukaisesti. Rintamavastuuseen siirtyivät siis 1925 syntyneet. Tästä syystä tätä sotavaihetta on kutsuttu lasten ristiretkeksi.

Saksalaiset pysyivät samalla rintamalinjalla kolme viikkoa, jonka aikana suomalaiset harjoittivat lähinnä partiotoimintaa ja vihollisen toiminnan häirintää omasta asemapaikastaan. Tappioita tuli silti.

7.11.44 Vihollinen edelleen tiukasti asemissa. Tiedustelupartiomme saavat vastaansa kk. tulta tien suunnalta. Klo 14.00 Rykmentistä tuli käsky jatkaa tiedustelua edelleen. 2. Partiota lähetetty toinen Muonion jokivartta ja toinen tien oikealla puolella. Tappiot 6. haavoittunutta.
9.11.44 Vihollinen jatkuvasti asemissaan. Patl. Kom. Kapt. Ivakko ja adj. Luutn. Vauhkonen haavoittuivat. Kapt. Jokinen tuli v.s komentajaksi luutn. Pitkänen 2. K:an päällikoksi ja vänr. Häyrynen adjutantiksi. Tiedustelupartioita lähettiin jatkuvasti tien oikealle puolella. Tappiot 1. kaatunut ja 4 haavoittunutta.
10.11.44 Vihollinen edelleen asemissaan. Kello 19.00 lähti kaukopartio Enontekiön kirkolle tehtävänä tutkia liikennettä – tiellä. Tappiot 1. kaatunut ja 2. haavoittunutta. Toinen haavoittunut luutn Paavola 1 K:sta.
                         Lyhenteitä: K: komppania. adj: adjutantti. kapt: kapteeni. kk:konekivääri. Patl: Pataljoona. kom: komentaja.

12.11. teltat määrättiin kaivettaviksi maahan, kun alkoi käydä selväksi, että viholliset ovat tiukasti asemissaan. Inventoinneissa havaittiin Äijäjoen pohjoispuolisella majoitusalueella ainakin 80 rinteeseen kaivettua telttakorsun paikkaa. Monien seinät oli vahvistettu hirsillä. Majoitusalue on ollut noin 700 x 300 metrin laajuinen ulottuen Muoniontien molemmin puolin. 

Harjoittelija tallentaa korsujen tietoja maastolaitteelle. 

16.11.44. 10.00 Tarkasti komentaja etulinjan ja käski varmistuksen lisäämisestä tien itäpuolelle niin, että varmistus ulottuu tiestä noin 400 m. itään olevalle suoaukemalle. Samoin käski kaivaa joka miestä kohti ampumakuopat ja pitämään jouk. johtajan hälytysharjoituksia.

Ampumakuoppia eli poteroita rinteessä.

22.11. 7.50 Sää kirkas, pakkasta 21 C. 10.-12.00 Vihollisen kovaa tykistötulta noin 1-1.5 km., etulinjan taakse.

Tältä paikalta saksalaiset ovat ampuneet suomalaisia kenttähaupitsilla. Kuvassa kenttähaupitsin kranaatin säilytyskehyksiä.

Viimein 26.11. suomalaiset partiot havaitsevat saksalaisten siirtyneen Palojoensuusta pohjoiseen. 

26.11.44 7.30 Sää pilvinen, pakkasta 4 C. myöhemmin päivällä satoi lunta.
7.30 Komentajan käskystä, lähti 1.sta 1 joukkue ja 1 kk ryhmä johtajana Kapt. Jokinen, tehtävänä miehittää Paljukkamaastossa oleva kukkula, jonka 2 pataljoonaa oli aikaisemmin vallannut.
8.00 Lähti 2 komppaniasta 1+6 liikkeelle tehtävänä tiedustella tien – suunnassa onko vielä vihollinen asemissaan entisessä paikassa.
9.30 Partio huomasi vihollisen pääjoukot vetäytyneen pois asemista pohjoiseen, ainoastaan pienet viivytysosastot olivat paikoillaan, jotka vetäytyivät myöskin partiomme edesä
15.00 Partion saavuttua Palojoensuun maastoon, saamatta kosketusta viholliseen.
15.10 Rykm. Kom. Antoi käskyn patalj. Lähtövalmiiksi 27.11.44 klo 9.00

Saksalaisten pääjoukot siirtyivät aikaisemmin rakennettuun Sturmbock-asemaan, joka nykyään tunnetaan paremmin Järämän linnoitusalueena. Tässä vaiheessa linnoitus oli lähes voittamaton. Suomalaisten täytyi vain tyytyä seuraamaan saksalaisten toimintaa omilta tähystys- ja partiointipaikoiltaan. Saksalaiset irrottautuivat asemistaan 11.1.1945. Lapin sota kesti kuitenkin vielä huhtikuun 27. päivään saakka.

- Marika

Lähteet: 
Kulju, Mika: Lapin sota 1944-1945
Vuontisjärvi, Elsa: Enontekiöläiset sodassa ja kotirintamalla 1939-1945
Lainaukset: Kansallisarkisto: 4./Er.P 21 Sotapäiväkirja 15.6.1944-28.11.1944
Kansallisarkisto: 1./JR 8 Sotapäiväkirja 6.11.1944-4.12.1944