tiistai 29. huhtikuuta 2014

Rajatietoa ja sukututkimusta

Kevät on arkeologille kiireistä aikaa ja blogin päivityskin on jäänyt vähemmälle kesän töitä valmistellessa. Itse olen pakertanut viime ajat raportin kimpussa ja muut ovat valmistelleet aineistoja ja laitteita ensi viikolla aloittaville arkeologeillemme. Metsähallituksen vierailijahuonekin muuttui päiväksi latausasemaksi, kun kymmenen maastolaitetta heräteltiin talviunesta.
 

Kyllä näiden koneiden lataamiseen ainakin muutama tuulivoimala tarvitaan. ;-D

Laitteiden huollon lisäksi on viime viikkoina hankittu Kansallisarkistosta vanhaa kartta-aineistoa inventointialueista. Kovalevyllä odottavat asemointia 166 metsätalouskarttaa, joista löytyy tietoja niittyladoista, uittoväylistä, kruununmetsätorpista ja rajamerkeistä. Metsätalouskarttojen lisäksi arkistosta löytyi erittäin mielenkiintoinen karttasarja Suomen ja Venäjän rajasta vuodelta 1827. Karttoihin on piirretty rajakivien lisäksi polut ja tiet. Suomussalmen kartoista löytyy kaksi tietä, joihin on kauniilla käsialalla kirjoitettu "Väg från Finland till Kemi och Archangel" ja "Vinter väg". Siellähän se Vienan reitti taas menee.


Wiangijärvi ja sen yläpuolelle on merkitty kaksi tietä, joista toinen on talvitie.

Vielä lopuksi on mainittava omituinen yhteensattuma. Sain nimittäin äskettäin tietää, että projektimme tutkima Isoautio-niminen 1600-luvun asuinpaikka onkin osa mieheni sukusaagaa. Mitähän paikalla asunut Matts Hyry ajattelisi, jos tietäisi, että olemme tonkineet hänen torppansa uunia ja että siitä on kirjoitettu lehdissä asti? Tai että hänen asuinpaikkansa on nykyään muinaisjäännös? Nyt kun olen itsekin päätynyt osaksi tätä tarinaa, niin täytyy kesällä käydä katsomassa paikkaa uusin silmin. Ehkäpä sukunsa nuorinkin, joka tällä hetkellä odottaa malttamattomana pinkkiä Hello Kitty -ilmapalloaan, täytyy ottaa mukaan.
 
- Hanna

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Instagram-tili avattu!

Talven aikana olemme tehneet suururakan ja järjestäneet valtavan kuva-arkistomme. Siinä sivussa löytyi monia hienoja kuvia niin kulttuuriperintökohteista kuin luonnostakin. Jotta kuvat eivät jää arkistoon pölyttymään, päätimme perustaa niille ja tulevan kenttäkauden Kodak-hetkille Instagram-tilin. Pääset katselemaan kuviamme tästä.

Tervetuloa seuraamaan meitä Instagramissa!

Hetki ennen myrskyä. Tervahauta, Kainuu.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ajoitustuloksia: Hirviateria 8 000 vuoden takaa

Viime kesänä Suomussalmen inventoinnissa löytyi Vuokkijärven Komminsärkältä uusi kivikautinen asuinpaikka. Paikalta saatiin talteen muun muassa palanutta luuta, josta pystyttiin teettämään radiohiiliajoitus. Ajoitustulokset saapuivat juuri ja ne ovat mielenkiintoisia! Niiden mukaan Komminsärkällä on asuttu noin 8 000 vuotta sitten. 

Särkkä, josta esikeraaminen asuinpaikka löytyi, on aiemmin ollut Vuokkijärven rantaa, mutta veden säännöstelyn myötä siitä on tullut matala ja ruohottunut saari. Säännöstely on syönyt saarta suuresti, kuten vuoden 1868 kartasta hyvin käy ilmi.


Komminsärkän kivikautinen asuinpaikka (merkitty punaisella) nykyisellä kartalla.

Komminsärkkä ja asuinpaikka vuoden 1868 kartassa. Nykyinen saari on ennen veden säännöstelyä ollut hiekkapohjainen särkkä Vuokkijärven ja Matosuon välissä.


Vaikka asuinpaikka on luultavasti tuhoutunut lähes kokonaan, löytyi särkän kaakkoispään korkean hiekkatörmän alta ja rantavedestä kvartsi-iskoksia, palanutta luuta sekä palaneita kiviä. Lisäksi paikalta löydettiin kvartsikaavin. Särkän itäpuolella sijaitsevan pienen maatöppäreen rannasta löydettiin myös paljon palanutta luuta ja palaneita kiviä.


Komminsärkkä. Kvartsikaavin, palaneita kiviä ja luita sekä kvartsi-iskoksia löytyi kuvan vasemmassa laidassa olevan hiekkatörmän alta.

Pieni maatöppäre Komminsärkän itäpuolella. Rantavedestä löytyi runsaasti palanutta luuta sekä palaneita kiviä.

Millaista elämä Komminsärkällä sitten oli 8 000 vuotta sitten? Asuinpaikka ajoittuu esikeraamiseen aikaan eli mesoliittiselle kivikaudelle metsästäjä-keräilijöiden aikaan. Viimeisin jääkausi oli päättynyt muutama tuhat vuotta aiemmin ja Itämeren paikalla lainehti Litorinameri. Ilmasto oli lämmin ja suotuisa ja mänty oli syrjäyttänyt koivun valtapuuna. Metsästyksen lisäksi kalastettiin ja kerättiin luonnonantimia. 

Komminsärkältä löydetyt luut kertovat sekä ruokavaliosta että saaliseläimistä. Luuanalyysin perusteella kaikki luufragmentit ovat peräisin nisäkkäistä ja yksi luista pystyttiin tunnistamaan lajilleen. Tämä luu oli hirven kallon kappale, josta ajoitus tehtiin. Luut yhdessä palaneiden kivien kanssa kertovat paikalla nautitusta hirviateriasta. Hirvi on ollut tähän aikaan yleinen saaliseläin. Sen lisäksi on metsästetty metsäpeuroja, karhuja, majavia ja lintuja sekä pienriistaa. Yleisin metsästysase oli liuskekärkinen keihäs ja metsästyskumppanina toimi koira.


Noin 8 000 vuotta vanha hirven kallon kappale.

Kvartsiaineisto kertoo myös tuohon aikaan tyypillisestä toiminnasta eli kiviesineiden valmistuksesta. Esineet tehtiin isommista raaka-ainekappaleista ja valmistusprosessissa syntyi paljon jätettä eli kvartsi-iskoksia. Ehkäpä osa niistä on syntynyt kaavinta valmistettaessa. Kaapimia käytettiin nahkojen muokkaamiseen ja puisten esineiden siloitteluun.


Kvartsikaavin.

Kivikauden jätettä eli kvartsi-iskoksia.

Komminsärkän ympäristössä on useita kivikautisia asuinpaikkoja, joita ei ole ajoitettu. Tämä ajoitus tuokin siten uutta tietoa Vuokkijärven kivikautisesta asutuksesta. Itselleni kivikautisen kohteen löytäminen on aina yhtä hienoa, sillä ajatus siitä, että on omassa mielessään ajatellut samoin kuin ihmiset 8 000 vuotta sitten, on huima. 

- Hanna

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Puinen päiväkirja

Puun ja kuoren välissä on säilynyt monta metsän tapahtumaa tai muistiinpanoa, joita metsässä kulkijat ovat kirjanneet. Paperina on ollut puun kylki ja kynän virkaa ovat toimittaneet puukko ja kirves. Tällä kertaa tutustumme muutamiin metsän muistiinpanoihin, jotka on tehty joko totisessa työn teossa, merkiksi, pilkaksi, opasteeksi, muistoksi tai muuten vain ajan kuluksi.


Tämän puun kylkeen on ilmeisesti kaiverrettu jokin 1800-luvun vuosiluku, josta on enää nähtävissä numero 8. Muut numerot ovat jääneet pilkan reunoilta kasvavan puun sisään. Tätä ilmiötä kutsutaan kylettymiseksi.

Rovaniemen pohjoisosissa sijaitseva hienon pilkan tekstissä lukee: Henterikki Matias ja poika Salmijärvi 1878. Pilkka sijaitsee saraheinäsoille johtavan kulkureitin varressa ja ilmeisesti Henterikki oli poikineen heinänteossa alueella. Pilkan suojaksi on myöhemmin tehty katos ja tikka on käyttänyt kantoa ahjona.

Pilkka Rovaniemeltä, saraheinää kasvavan suon reunasta. Suolla on lukuisia niittylatoja ja heinäsuovan pohjia. Valitettavasti teksti on jo haalistunut vaikeaselkoiseksi.

Uittojen vonkamiehillä oli ilmeisesti iltaisin myös luppoaikaa kuten tämä vuosiluvuilla (19??) koristeltu puu osoittaa. Puu sijaitsee Rovaniemellä uitonpirtin pihamaalla. Itse pirtistä on enää jäljellä vain multapenkki.

Vuosiluku ja nimikirjaimet lienevät yleisin puukirjoitus. Tässä Kittilän merkinnässä päiväys on tehty roomalaisilla numeroilla ympäri koko valtavan petäjän.

Vanhemmissa päiväyksissä on ollut tapana sijoittaa päivämäärä vuosiluvun keskelle kuten tässä Eino Nampajärvi on tehnyt 8.9.1945. Usein yksi kirjoitus on innoittanut myöhempiä kulkijoita kirjoittamaan samaan puuhun omat merkkinsä.

Huolellisesti tehty pilkka, joka ei ole vahingoittanut liikaa puun nilakerrosta säilyy kauan. Tässä puumerkki Rovaniemen Naarman kairasta.

Osa merkeistä lienee kirjoitustaitoakin vanhempia. Tässä mystisessä merkissä Posiolla on sarvipäisen eläimen hahmo. Samanlainen merkki löytyi 200 km päästä Rovaniemeltä.

Mielenkiintoista olisi tietää liittyykö tämän petäjän merkintä vuoden 1917 historiallisiin tapahtumiin.

Karsikkopuulla saatettiin myös merkitä hautaa. Tämä puu ja sen vieressä painanteena erottuva hauta löytyivät syrjäiseltä paikalta Taivalkoskelta. Pilkkoja oli puussa useampiakin, mutta niissä ei ollut kirjoitusta, joten hauta ja sen ikä jäivät arvoitukseksi.

Tämä Suomussalmen Hossassa sijaitseva vanha kelo on nimetty Papin petäjäksi, sillä kertoman mukaan perukkalaisilla oli tapana odotella pappia puun juurella. Puussa erottuvat parhaiten vuosiluvut 1750, 1842 ja 1914. Tarina kertoo, että seurakunnan pappi on kastanut lapsia puun juurella. Ensimmäisen kaiverruksen aikaan lähin pappi oli Paltamossa ja Suomussalmelle pappi saatiin vasta seurakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1786.

Karhunkaatopuu Pudasjärvellä. Pilkassa lukee "Tässä tapettiin karhu v 1914". Puu kaatui myrskyssä vuonna 2010 ja kaiverrus pelastettiin Syötteen luontokeskukseen.

Toisinaan viesti on selvä kuten tässä metsästäjän vuonna 1940 (kaiverrettu toiseen kohtaan puuta) kirjaamassa metson kaadon kunniaksi tekemässä  merkinnässä.

Sota-aikaisia kaiverruksia on inventoinnissa löytynyt useita. Saksalaisten Sodankylässä sijainneen tukikohdan mäntyyn on kaiverrettu kirjaimet L O. Männyn vieressä oli havaittavissa teltanpaikka.

Puuhun kaiverrettu sydän saksalaisten vankileirillä Inarissa. Kaiverruksen on luultavasti tehnyt saksalainen vanginvartija, sillä puu sijaitsee vankileirin aidan ulkopuolella.

Talvisodan päättymisen merkiksi tehty ristinmuotoinen pilkka, johon on kaiverrettu "H K 1940 13/3 KLO 11A RAUHA". Puu sijaitsee Puraksen lähellä Suomussalmella.

Ennen korjattavat puut merkittiin leimoin, jotka tehtiin leimakirveellä. Leimojen määrä kertoi puun laadun, esimerkiksi tukkipuuhun lyötiin kaksi leimaa. Eri yhtiöillä oli erilaiset leimat.

Tässä tapauksessa leimattu puu onkin päätynyt metsätyökämpän rakennusmateriaaliksi.

Tuoreet pilkat pihkottuvat aluksi pinnaltaan. Tämän pilkan ovat metsämiehet tehneet vuonna 1986 paikalla kuolleen ystävänsä muistoksi.

Ounasjoen rannalla sijaitsevalla leiripaikalla seissyt petäjä on saanut kylkeensä turistien muistoja, kunnes joku kaatoi sen tulipuiksi.

Puun kyljen tekstit muuttuvat maastotietokoneen biteiksi. Kuvassa harjoittelija Antti Turunen kirjaa Rovaniemen Naarman kairan menneisyyttä.